Kolmisen kuukautta on matkaa takana. Tuossa ajassa olen käynyt tapaamassa Lääkäriä, minulta on otettu verta tutkimuksia varten, olen keskustellut kunto-ohjaajan kanssa tavoitteista ja saanut ohjeeksi ruveta syömään ja käynyt muutaman kerran salilla, jossa käytiin laitteita ja liikkumista läpi sekä tehtiin hieman ohjelman tynkää. Ainiin, ja aloitin uuden työn.
Kaiken kaikkiaan viikot on mennyt todella vauhdikkaasti. Aika paljon on uutta opeteltavaa. Uusi rytmi. Uusi työ. Uusi arki. Niin ja se syöminen.
Olen opetellut syömään. 3000kcal päivässä on oikeasti paljon ruokaa. Siis todella paljon. Syön siis kuudesti päivässä:
7.00 Aamupala 700kcal
10.00 1. välipala 300kcal
13.00 Lounas 800kcal
16.00 2. välipala 250kcal
18.00 3. välipala 250kcal
20.30 Iltaruoka 700 kcal
Voin kertoa, että aika paljon kuluu rahkaa ja raejuustoa. Annoskoot on ihan miehekkäitä ja ne koostuu pääosin hiilarista ja proteiinista. Toki pieni vihannes antaa aina väriä aterialle. Säännöllinen syöminen on kaiken avain ja se on se mitä joudun todella opettelemaan. Olen liki 30 vuotta syönyt ”väärin” joten ei tämä ihan päivässä muutu. Puhelin muistuttelee säännöllisesti ja yritän olla sitä ohittamatta. Yritän myös kalenteria täyttäessä huomioida nuo ruokailuajat, ettei tule sovittua mitään samaan aikaan. No eihän se nyt ihan niin mene.
Jonkun verran on jäänyt aterioita välistä, mutta onneksi vain satunnaisesti.
En voi sanoa, että tuntisin oloani vielä mitenkään kevyemmäksi, mutta sokerinhimo on pysynyt poissa. Pääsääntöisesti. On niitä hetkiä vieläkin, milloin suklaata vain on pakko saada, mutta onneksi määrät on nykyään ihan jotain muuta kuin ennen.
Sain siis verikokeista suorastaan mainiot tulokset ja lääkärini totesikin ettei ole ennen tavannut näin lihavaa ihmistä, jolla on näin hyvät veriarvot. Kai se on saavutus tuokin.
Käytännössä tuo tarkoittaa, ettei tarvitse aloittaa lääkityksiä, vaan voi käydä suoraan toimeen.
Myös sydän oli kaikin puolin kunnossa, joten hommiin vaan.
Minun pitäisi olla aktiivisempi liikunnan suhteen. On vaan todella helppo jäädä sohvalle istumaan – teen tämän yhden jutun ja lähden sitten…not.
Minulla on siis metabolisen oireyhtymän esiaste tai ihan täys aste, toisin sanoen aineenvaihdunta ei ole toiminut vuosiin ja siinä on yksi syy lihomiselle. Säännöllisen ruokarytmin tehtävänä on palauttaa aineenvaihdunta toimimaan.
Alkuun noilla ruoka määrillä paino nousi. En käynyt vaa’alla, ettei iske masennus, mutta tunsin sen. Sitten huomasin yhtenä aamuna tuntevani nälkää. Se oli erikoinen ja hieno tunne. En muista milloin viimeksi olen nälkää tuntenut. Nälän tunne oli vinkki siitä, että aineenvaihdunta on ruvennut toimimaan. Tämän jälkeen uskalsin käydä vaa’alla, joka nyt näyttääkin jo miinusta. Tavoite on saada painoa alas n. 1kg viikko tahdilla ja nyt se tahti on menossa.
Tuo liikkumaan lähtö tuntuu olevan vielä haastavampaa kuin osasin kuvitella. Minun pitäisi olla aktiivisempi liikunnan suhteen. On vaan todella helppo jäädä sohvalle istumaan – teen tämän yhden jutun ja lähden sitten…not. Viihdyn salilla ja olo treenin jälkeen on aina todella hyvä, mutta se lähteminen, se on se haastava.
Yritän nyt tarttua itseäni niskasta ja raahata useammin salille ja lenkille. Jos kaipaat treeniseuraa, niin otapa yhteyttä. Treenix on sali jolla treenaan, joten nähdään siellä!
Iloa syksyyn!
Big J